(Almost) last man standing

Meinasin ensin kirjoittaa tuon otsikon ilman "almost"-sanaa. Tarkoitin tämän vuoden retkikuntia, sillä samaan aikaan jäällä olleet ihmiset ovat jo kaikki olleet hyvän aikaa kotona, myös Daniel. Nopeasti kuitenkin muistin, että Ben ja Tarka ovat edelleen jäällä, vajaan viikon päässä maalista. He yrittävät toistaa Scottin reitin Rossin jäälautalta navalle ja takaisin ja ohittivat juuri n. 100:n päivän kohdalla paikan, johon Scott, Bowers ja Wilson kuolivat reilut sata vuotta sitten. Näiden miesten retki kestää siis tuplasti omani verran, ja lopun lähetessä on miesten henkinenkin kestävyys koetuksella: http://www.scottexpedition.com. Niinkuin aiemmin totesin, joku aina tekee asiat vielä paremmin/kovemmin kuin sinä itse!

Heidän innostamanaan aloinkin lukea Scottin päiväkirjaa. Sähkökirjojen aikakaudella on melkein naurettavan helppoa hankkia käsiinsä haluamansa opus loputtomasta valikoimasta. Muistuu mieleen 10 vuoden takainen matka Pohjois-Koreaan ja sen pääkaupungin kirjastoon. Oppaamme kertoi ylpeänä, että kellarista löytyy mikä tahansa kirja millä tahansa kielellä alle 5:n minuutin. Jotain suomenkielistä kirjaa kyselin, mutten ikinä sitä nähnyt...

Flunssa ei anna periksi millään, vaikka eilen oli jo parempi päivä. Määräsinkin itselleni antibioottikuurin, tuleepahan niillekin käyttöä kun peräti 4:ää erilaista raahasin pitkin jäätikköä. On edes jotain toivoa olla maanantaina aamuyöstä paremmassa hapessa, kun odotettu kotimatka vihdoin alkaa.

Summary: I almost wrote that I'm last man standing of all expeditions this year, until I remembered Ben and Tarka, they have been on ice 100 days now and will be still for one week. It proves how tough the conditions are that also these world class expeditioners are only waiting it all to end. Must say I admire these guys.

Because of these guys, I started to read Scott's diary, it is funny how easy it is to find books in this era of electronic books. Selection seems to be endless. It reminds me of my trip to North Korea 10 years back and their capital's library. They claimed they have all possible books in all possible languages in their library's storage. "Just name it and we'll deliver it in 5 minutes". Tried some Finnish book but never saw it...

My flu got worst last night, so I ordered myself set of antibiotics, which I had dragged between Hercules and Pole. Hope I'll get better before Monday morning, when my long journey home begins.

Pakkauskeisarin oppipoika

Viime reissussa Vaartimon kanssa pääsin ihastelemaan hänen lähes Jedi-ritarin tasoista pakkaustouhuaan. Tässä miehessä ja hänen pakkaustaidoissaan tiivistyy yhdeksi se, mistä "Tami" puhuu lätkässä: tilan ja ajan käyttö. Olen täysin vakuuttunut, että tuo mies kykenisi halutessaan järjestämään Ski-Expon tai mitkä tahansa muut messut Pasilan R-Kioskissa.

Eli tänään siis pakkasin tavaroitani, ja tein sen vaativimpien pakkauskeisari Vaartimon käytäntöjen mukaan. Olen itse lopputulokseen tyytyväinen, vaikka tuskin se keisarin tarkastuksesta läpi menisi, ja elmukelmutin koko ahkion vielä kaupan päälle. Siisti paketti!

Pakkailun jälkeen menin paikalliseen "kylpylään". 40€ sisään, 2 allasta haaleaa vettä, kiitos ja hei. Mieluummin menen vaikka Jakomäen uimahalliin. Päivän kruunasi ylihintainen ja alimakuinen kiinalainen ravintola, jossa kiinalaisia näyttelevät chileläiset yrittivät parhaansa. Se ei tänään riittänyt. Flunssa sentään alkaa taittua!

Summary: today I packed my stuff away and visited local "spa". I spent 15 minutes in this overpriced facility and then out. Not much else occurred today.

Etelänapahiihdon latuprofiili

Ohessa kiinnostuneille etelänapahiihdon latuprofiili (Hercules Inletistä lähtijöille). Kyseinen kuva roikkui ennen lähtöämme perusleirin seinällä, ja Daniel toimitti mulle nappaamansa kuvan.

Summary: elevation profile of Hercules Inlet to South Pole route, which Daniel delivered to me.

No fume aqui

Yksi asia, johon täällä on tullut kiinnitettyä huomiota on, miten vähän jengi polttaa körssiä. Ennakko-odotus oli, että täällä syöpäkääryle röyhyää kaikkien machojen suupielessä, mutta niin machot kuin tupakitkin ovat niin piilossa, että niitä joutuu tosissaan etsimään. Tupakkalait ovat yhtä tiukkoja kuin Suomessa, ja ainakin täällä Puntassa poltetaan katukuvassa selvästi vähemmän kuin Suomessa

Olen ollut pari päivää flunssan kourissa ja makaan lähinnä sängyssä. Heti ihmisten ilmoille tultua alkoi kurkku punottaa ja jatkuva aivastelu. Varmaan immuunijärjestelmä on aika riekaleina kun on ollut kaksi kuukautta täysin leikkaussaliolosuhteissa ja sitten tulee riutuneen kroppansa kanssa bakteerihyökkäyksen keskelle. Nyt on aikaa lukea, ja eilen viimeistelin Jon Krakauerin kirjan "into the thin air", joka kertoo vuoden 1996 vaellusonnettomuudesta Everestillä. Kirja kuvaa hyvin niitä ihmistyyppejä, jotka työntävät itsensä kaikenlaisiin seikkailuihin, heidän erilaisia motivaatioitaan ja itse tapahtumaa hyvinkin tarkasti. Itse pidin ja voin suositella alan harrastajille tai muuten vaan tarkkailijoille.

Summary: one thing that has drawn my attention is how few people here smoke, even though that's what I expected of Chile together with machismo. I actually haven't seen too much either here. Even In Finland there are more of both available compared to what I have experienced in Punta.

I cought a flu immediately after arriving to civilization and have been reading books a lot. Last night I finished Jon Krakauer's "into the thin air", which, in addition to describing 1996 Everest catastrophe, describes well different human types and their motivations, whom tend to do different expeditions. Personally I liked the book and can recommend to those who do or are interested about the subject.

Vesa Luomala meets the Mormons

Eilen illalla Daniel soitti mulle ja kysyi haluaisinko lähteä mukaan illalliselle paikallisen mormooniperheen luokse, jossa hän oli asunut ennen Etelämantereelle lähtöä. Paikalle tulisi myös 2 mormonilähetystään tekevää nuorta miestä. Mikä ettei!

Ennen kyläilyä haimme marketista tuliaisia ja lahjoitin perheen emännälle käyttämäni grammavaa'an, josta hän oli erityisen iloinen. Perheen poika Pablo, 7-v. on innokas koripalloilija, joten päivällisen jälkeen otimme parit moovssit takapihan Square Gardenissa. Oikein hauska ja iloinen oli tämä perhe ja pyysivät paikalle ensi lauantaiksi isoihin lounaskemuihin. Miksi ei!

Summary: yesterday Daniel called if I wanted to join him and 2 mormon missionaries for a dinner at local bishop's house. Why not! It was a good feeling dinner, and afterwards I went to show some moves to their son Pablo, 7, who is enthuastic basketballer in their backyard Square Garden. I was also invited to join them on Saturday for big lunch party. Why not!

Matkalla pohjoiseen

"Sen näkee peilistä, on kaikki eilistä, me sitä kimpassa tuumailtiin". Niin päättyi sitten tämäkin reissu, tosin vain Etelämantereen osalta. Päivä alkoi, tai se ei oikeastaan kerinnyt koskaan päättyäkkään, 00.30, kun nousin pakkaamaan tavaroitani, nukkumisesta ei tullut a) yhtään b) mitään. 01.30 piti viimeistään olla valmista, ja sen jälkeen olikin kiire odottamaan.

Iliyushin laskeutui vähän vaille neljä aamulla ja toi mukanaan 100 tynnyriä lentopetroolia. Sen purkaminen ja vastaavasti toiseen suuntaan menevän romun lastaaminen vei reilut pari tuntia aikaa ja pääsimme lähtemään puoli seitsemän kerppeillä. Menolento toi myös kolme chileläistä, keski-iän paremmalla puolella olevaa huulipunasorsaa sekä heidän attacheansa käymään tunniksi Etelämantereella, ja tietysti lennolle meikän viereen. Rouvat olivat selkeästi kylpeneet ruusuvedessä tai vastaavassa, ja nukkumisesta tuli vielä vähemmän mitään kuin muuten olisi tullut. Perille kuitenkin selvittiin puolillepäivin ja hotellille päästyä aloitinkin ankarat huoltotoimenpiteet. Pizzaa huuleen ja kaupasta pesuvehkeitä. Samalla kävi selväksi, että esim. tiskiharja on erikoistuote, jota saa vain erikoiskaupoista.

Lopun päivää olikin sitten "Monni tiskataan, Monni kuivataan"-meininkiä ja teltan kuivattelua!

Summary: I haven't slep now for 36 hours, as today started already 00.30 with packing and then we rushed to wait. Iliyushin landed before 4 AM and it took more than 2 hours to download and upload stuff coming and going.

Finally, before noon, we landed to Punta Arenas and we were driven to our hotels. I started all maintenance work immediately, but soon I'll head for big and deep sleep!

Olemisen sietämätön keveys

Joka voimaa lisää, se tuskaa lisää. Kun energiat jatkuvasti nousevat, käy olo täällä perusleirissä aika tuskalliseksi. Syömisen jälkeen voi lähinnä maata: kaikki oleiluteltat on otettu alas eikä tuolla ulkonakaan jaksa seisoskella. Tänään oli sentään jotain hommaa, kun siirsin omaa teltaani 5 metriä: edellisessä paikassa teltan pohja oli sulanut sen verran kuopalle makaamisesta, ettei siinä oikein kyennyt enää olemaan.

Ollakseen aavikko täällä on yllättävän pilvistä ja sataa usein lunta, niin nytkin. Aika moni on täällä puhunut, että vaikka rannikolla jää sulaa, niin jäätikkö nettona kasvaa lisääntyneen lumisateen vuoksi. Twin Otter-pilotit, jotka siirtyvät täältä lähes suoraan pohjois-Kanadaan tukemaan maaliskuussa alkavia pohjoisnaparetkikuntia, kertoivat että siellä suunnassa on jääpeite parantunut viime vuosina. Ainakin siis heidän näkökulmastaan, kun joutuvat niissä puuhissa usein laskeutumaan merijäälle.

Huomiseksi oli aikataulutettu noutolento Chileen, mutta katsotaan miten käy. Jääkiitoradalle laskeutuminen vaatii Iliyushin-koneelle hyvän näkyvyyden, joka on nyt peitossa, eikä huomisesta ole vielä tietoa. Toivomme, että sää hiukan aukenisi!

Summary: as energy levels are rising, living in the camp starts to ve a bit painful, as there is nothing to do. Today I had to move my tent, as previous spot has melted from the bottom so much, that last night I was sleeping in a hole. And I was happy to do it, as it meant something to do for at least half an hour.

It is surprisingly cloudy here, as this should be desert. And it is snowing often, too. Many here have said, that snow is actually accumulating at the moment at interiors of Antarctica due to increased snowfall. And Twin Otter pilots said that recent years arctic ocean has been better again, at least from their point of view as they have to land there often to support Nort Pole expeditions.