Epilogue

"At the beginning they were six. They walked in an endless desert. They walked and walked, and pain and humility were shown from their faces. Suddenly, on one day they heard a Voice. Voice asked: --Who are you? --We are we, we six, answered those six frightened. Voice decided to put the men on a test. --OK, it said, I have a price for one of you. It belongs to a man, who really earns it. After saying that Voice disappeared.

A price! Imaginations of waited fulfillment were running through their minds. -- A bucket full of champagne!, dreamed the first. -- A real hydroplane!, fancied the second. -- A share majority for a bank!, sighted the third. -- A harem!, feasted, the fourth. -- A magic stick, that gives you three wishes!, craved the fifth. -- A railway carriage filled with Keratin hair water!, said the sixth.

But now they were confused. -- Of course the price will be given to the one, who is the best of us, they thought, and I am only a ragamuffin like this. Their minds were blurred by greediness and incoming envy sealed the decision. -- I have to be something bigger and better than the others, I have to do something about it! So all of them slided to their own ways by using weak excuses.

In the darkness of the night there was a movement. -- Stop, who is coming? Shouted Voice. -- It is me, Juri Gagarin, first man at the space!, answered the first and came forward. -- It is me, Jacques Costeau, the tamer of Moby Dick!, hurried the second and came forward. -- It is me, Erwin Rommel, the fox of the desert! Shouted the third and came forward. -- It is me, Artturi Iivari Virtanen, the inventor of AIV forage!, twittered the fourth and came forward. -- It is me, the dog of Baskerville, the most famous character of world!, howled the fift and came forward. -- Dont' you know me, the great patron, the famous composer Kaj Chydenius!, demanded the sixth and came forward. -- Give me my price!, they all shouted simultaneously. The desert was filled by silence. -- You Pharisee, look at yourselves!, Voice thundered and disappeared to the emptiness.

There they stood those six and fearfully they turned to look the others and themselves. Deeply ashamed they undressed their disguises and started a new walk. They walked and walked because they knew that after this endless desert there must be a small fountain surrounded with date palms. And at the fountain there would be someone waiting for them. They walked and walked, and pain and humility were shown from their faces."

Epilogi

"Alussa heitä oli kuusi. He vaelsivat rannattomassa autiomaassa. He vaelsivat ja vaelsivat ja heidän kasvoiltaan kuvastui taakka ja nöyryys. Äkkiä eräänä päivänä nuo kuusi kuulivat äänen. Ääni kysyi -- Keitä te olette? -- Me olemme kuusi, vastasivat nuo kuusi pelokkaina. Ääni päätti panna miehet kokeeseen. -- Hyvä on, se sanoi, minulla on palkinto yhdelle teistä. Palkinto kuuluu sille, joka sen ansaitsee! Näin sanoen Ääni katosi tyhjyyteen.

Palkinto! Haavekuvat pitkään odotetusta täyttymyksestä vilistivät noiden kuuden silmissä. -- Ammeellinen shampanjaa!, haaveili ensimmäinen. -- Oikea vesitaso!, uneksi toinen. -- HOP:n osake.enemmistö!, huokaili kolmas, --Haaremi!, herkutteli neljäs. -- Taikasauva, jolla voi toivoa kolme toivomusta!, ahnehti viides. -- Junavaunullinen Keratin-hiusvettä!, kihelmöi kuudes.

Mutta samassa nuo kuusi hämmentyivät. -- Palkinnon saa tietenkin se, joka on meistä paras, ne pohtivat, ja minä olen vain tällainen ryysyläinen. Ahneus sokaisi miesten silmät, ja hiipivä kateus sinetöi päätöksen: -- Minun on oltava jotain suurempaa ja hienompaa kuin nuo muut. on ryhdyttävä toimiin! Niin livahtivat nuo kuusi yksi toisensa perään hienovaraisesti ja hataria tekosyitä käyttäen kukin omille teilleen.

Yöllä pimeydessä liikkui. -- Seis,kuka tulee? huusi Ääni. -- Se olen minä, Juri Gagarin, ensimmäinen ihminen avaruudessa!, vastasi ensimmäinen ja astui esiin. -- Se olen minä, Jacgues Costeau, Moby Dickin kesyttäjä!, kiirehti toinen ja astui esiin. -- Se olen minä, Erwin Rommel, erämaan kettu!, karjaisi kolmas ja astui esiin. -- Se olen minä, Artturi Iivari Virtanen, AIV-rehun isä, kimitti neljäs ja astui esiin. -- Se olen minä Baskervillen koira, maailman kuuluisin roolihenkilö!, ulvoi viides ja astui esiin. -- Etkö tunne minua, suurta mesenaattia, säveltäjämestari Kaj Chydeniusta!, tivasi kuudes ja astui esiin. --Anna minulle palkintoni!, huusivat kaikki kuusi yhteen ääneen. Autiomaan täytti hiljaisuus. -- Te farisealaiset, katsokaa itseänne!, jylisi ääni ja katosi tyhjyyteen.

Siinä he seisoivat, nuo kuusi, ja kääntyivät arasti katsomaan toisiaan ja itseään. Syvästi häpeissään he riisuvat valepukunsa ja tekopartansa ja alkoivat uuden vaelluksen. Nuo kuusi vaelsivat ja vaelsivat, sillä he tiesivät, että rannattoman autiomaan takana täytyi olla pieni taatelipalmujen reunustama lähde ja lähteen rannalla joku, joka odottaa. He vaelsivat ja vaelsivat ja heidän kasvoiltaan kuvastui taakka ja nöyryys."

Tarina levyn kannesta "Lapinlahden Linnut: Ei oikotietä sankaruuteen"

Rupisia riimejä, karmeita tarinoita

Vihdoin kotona, pulkkaa ja muita varusteita myöden. Lentomatkailu sujui tällä kertaa yllättävän hyvin ja rakentavassa hengessä. Alkaa olla aika laittaa pillit lopullisesti pussiin tämän blogin osalta. Explorersweb on pyytänyt vielä reissunjälkeistä haastattelua, lisään sen tuonne linkkeihin jahka he julkaisevat sen. Epilogissa olevan tutun tarinan myötä, se oli siinä. Kiitos vielä kerran kaikille!

Summary: Finally home. Sledge and other equipment all reached home, so my expedition is over in every way. This will be my last update. Explorersweb asked me to provide final interview. Once they publish it, I'll add link to my page. Together with my epilogue, I'd once again like to thank all the followers!

Mr. Lavoratory meets Samuel L. Jackson

Lennolla Puntas Santiagoon tapasin miehen, joka näytti niin Samuel L. Jacksonilta, että oli pakko kysyä josko häneltä löytyisi sellainen "Bad m*****f****r"-lompakko. Ei ollut. Sitäpaitsi paitansa kertoi hänen juosseen viime vuonna 48 maratonia. Veikkaan että Samuel ei niitä juokse.

Itseni nimesin mr. Lavoratoryksi lähinnä sen vuoksi, että vaikka valitsisin paikan ikkunan vierestä, niin veikkaan löytäväni itseni koneen vessojen vierestä tällä pitkällä lennolla Eurooppaan. Zen, anna minulle voimaa, rauhoittavat knaabut on näemmä aivan finaalissa!

Summary: there was a man in our flight from Punta to Santiago that looked more Samuel L. Jackson than Samuel himself. I had to ask him whether he has one of those wallets saying "bad m****f****r", but he didn't. On the other hand his jacket revealed he had run 48 marathons last year, I bet Samuel won't do them.

I named myself as mr. Lavoratory, as I'm pretty sure no matter which place I choose for this long flight to Europe, I'll be next to lavoratories. No matter if it is window, middle or aisle. So help me Zen, as I have ran out of all calming pills long time ago!

Kotimatka = paras matka

Aika monta yli kuukauden kestävää reissua on tullut tehtyä ulkomaille, joko ihan reppureissuja, työkeikkoja tai sitten näitä vaellusmatkoja. Ja kyllä joka kerralla, vaikka itse reissu olisi ollut miten hieno tahansa, on kotimatka se paras matka. Tämä kerta ei todellakaan tee poikkeusta, lähdin kotoa 14.11 eli reilut kaksi ja puoli kuukautta olen nyt matkaillut. Eli hienoa tulla Suomeen, ainoa tuska tässä välissä on nämä lennot, joihin en varmaan ikinä sopeudu. Tai sopeudun ehkä siinä vaiheessa kun on varaa lentää business-luokassa. Se päivä ei ole näköpiirissä.

Olen ollut Puntassa yhteensä 3 viikkoa, ja yhtä yötä lukuunottamatta näiden ystävällisten rouvien Ilaia-nimisessä hotellissa. He ovat ottaneet minut kuin omaksi pojakseen muuta henkilökuntaa myöden, tänään on siis halailtu ja kyynelehditty paljon jäähyväisiksi. Kolmelta yöllä on herätys ja 3.45 minä ja noin 80 kiloa romua alamme matkan kohti Suomea.

Summary: I have done a lot of trips abroad that have lasted more than one month, either backpacking, for work or expeditions. And every time the best part of the trip is the one that takes you home, no matter how great your trip was. This time is no exception either. Only thing I hate about it are long fly legs. As a tall guy I just hate to be in those too small flying objects.

I have been in Punta 3 weeks alltogether, and almost all nights in this pleasent and warmly run hotel called Ilaia, which I can recommend to any forthcoming expeditions as a place to stay. The whole stuff has treated me as their family members, so today was filled with emotional goodbyes. I have my wakeup call 3 AM and 3.45 I'll start my long trip towards the best country in the world, Finland!

(Almost) last man standing

Meinasin ensin kirjoittaa tuon otsikon ilman "almost"-sanaa. Tarkoitin tämän vuoden retkikuntia, sillä samaan aikaan jäällä olleet ihmiset ovat jo kaikki olleet hyvän aikaa kotona, myös Daniel. Nopeasti kuitenkin muistin, että Ben ja Tarka ovat edelleen jäällä, vajaan viikon päässä maalista. He yrittävät toistaa Scottin reitin Rossin jäälautalta navalle ja takaisin ja ohittivat juuri n. 100:n päivän kohdalla paikan, johon Scott, Bowers ja Wilson kuolivat reilut sata vuotta sitten. Näiden miesten retki kestää siis tuplasti omani verran, ja lopun lähetessä on miesten henkinenkin kestävyys koetuksella: http://www.scottexpedition.com. Niinkuin aiemmin totesin, joku aina tekee asiat vielä paremmin/kovemmin kuin sinä itse!

Heidän innostamanaan aloinkin lukea Scottin päiväkirjaa. Sähkökirjojen aikakaudella on melkein naurettavan helppoa hankkia käsiinsä haluamansa opus loputtomasta valikoimasta. Muistuu mieleen 10 vuoden takainen matka Pohjois-Koreaan ja sen pääkaupungin kirjastoon. Oppaamme kertoi ylpeänä, että kellarista löytyy mikä tahansa kirja millä tahansa kielellä alle 5:n minuutin. Jotain suomenkielistä kirjaa kyselin, mutten ikinä sitä nähnyt...

Flunssa ei anna periksi millään, vaikka eilen oli jo parempi päivä. Määräsinkin itselleni antibioottikuurin, tuleepahan niillekin käyttöä kun peräti 4:ää erilaista raahasin pitkin jäätikköä. On edes jotain toivoa olla maanantaina aamuyöstä paremmassa hapessa, kun odotettu kotimatka vihdoin alkaa.

Summary: I almost wrote that I'm last man standing of all expeditions this year, until I remembered Ben and Tarka, they have been on ice 100 days now and will be still for one week. It proves how tough the conditions are that also these world class expeditioners are only waiting it all to end. Must say I admire these guys.

Because of these guys, I started to read Scott's diary, it is funny how easy it is to find books in this era of electronic books. Selection seems to be endless. It reminds me of my trip to North Korea 10 years back and their capital's library. They claimed they have all possible books in all possible languages in their library's storage. "Just name it and we'll deliver it in 5 minutes". Tried some Finnish book but never saw it...

My flu got worst last night, so I ordered myself set of antibiotics, which I had dragged between Hercules and Pole. Hope I'll get better before Monday morning, when my long journey home begins.

Pakkauskeisarin oppipoika

Viime reissussa Vaartimon kanssa pääsin ihastelemaan hänen lähes Jedi-ritarin tasoista pakkaustouhuaan. Tässä miehessä ja hänen pakkaustaidoissaan tiivistyy yhdeksi se, mistä "Tami" puhuu lätkässä: tilan ja ajan käyttö. Olen täysin vakuuttunut, että tuo mies kykenisi halutessaan järjestämään Ski-Expon tai mitkä tahansa muut messut Pasilan R-Kioskissa.

Eli tänään siis pakkasin tavaroitani, ja tein sen vaativimpien pakkauskeisari Vaartimon käytäntöjen mukaan. Olen itse lopputulokseen tyytyväinen, vaikka tuskin se keisarin tarkastuksesta läpi menisi, ja elmukelmutin koko ahkion vielä kaupan päälle. Siisti paketti!

Pakkailun jälkeen menin paikalliseen "kylpylään". 40€ sisään, 2 allasta haaleaa vettä, kiitos ja hei. Mieluummin menen vaikka Jakomäen uimahalliin. Päivän kruunasi ylihintainen ja alimakuinen kiinalainen ravintola, jossa kiinalaisia näyttelevät chileläiset yrittivät parhaansa. Se ei tänään riittänyt. Flunssa sentään alkaa taittua!

Summary: today I packed my stuff away and visited local "spa". I spent 15 minutes in this overpriced facility and then out. Not much else occurred today.

Etelänapahiihdon latuprofiili

Ohessa kiinnostuneille etelänapahiihdon latuprofiili (Hercules Inletistä lähtijöille). Kyseinen kuva roikkui ennen lähtöämme perusleirin seinällä, ja Daniel toimitti mulle nappaamansa kuvan.

Summary: elevation profile of Hercules Inlet to South Pole route, which Daniel delivered to me.

No fume aqui

Yksi asia, johon täällä on tullut kiinnitettyä huomiota on, miten vähän jengi polttaa körssiä. Ennakko-odotus oli, että täällä syöpäkääryle röyhyää kaikkien machojen suupielessä, mutta niin machot kuin tupakitkin ovat niin piilossa, että niitä joutuu tosissaan etsimään. Tupakkalait ovat yhtä tiukkoja kuin Suomessa, ja ainakin täällä Puntassa poltetaan katukuvassa selvästi vähemmän kuin Suomessa

Olen ollut pari päivää flunssan kourissa ja makaan lähinnä sängyssä. Heti ihmisten ilmoille tultua alkoi kurkku punottaa ja jatkuva aivastelu. Varmaan immuunijärjestelmä on aika riekaleina kun on ollut kaksi kuukautta täysin leikkaussaliolosuhteissa ja sitten tulee riutuneen kroppansa kanssa bakteerihyökkäyksen keskelle. Nyt on aikaa lukea, ja eilen viimeistelin Jon Krakauerin kirjan "into the thin air", joka kertoo vuoden 1996 vaellusonnettomuudesta Everestillä. Kirja kuvaa hyvin niitä ihmistyyppejä, jotka työntävät itsensä kaikenlaisiin seikkailuihin, heidän erilaisia motivaatioitaan ja itse tapahtumaa hyvinkin tarkasti. Itse pidin ja voin suositella alan harrastajille tai muuten vaan tarkkailijoille.

Summary: one thing that has drawn my attention is how few people here smoke, even though that's what I expected of Chile together with machismo. I actually haven't seen too much either here. Even In Finland there are more of both available compared to what I have experienced in Punta.

I cought a flu immediately after arriving to civilization and have been reading books a lot. Last night I finished Jon Krakauer's "into the thin air", which, in addition to describing 1996 Everest catastrophe, describes well different human types and their motivations, whom tend to do different expeditions. Personally I liked the book and can recommend to those who do or are interested about the subject.

Vesa Luomala meets the Mormons

Eilen illalla Daniel soitti mulle ja kysyi haluaisinko lähteä mukaan illalliselle paikallisen mormooniperheen luokse, jossa hän oli asunut ennen Etelämantereelle lähtöä. Paikalle tulisi myös 2 mormonilähetystään tekevää nuorta miestä. Mikä ettei!

Ennen kyläilyä haimme marketista tuliaisia ja lahjoitin perheen emännälle käyttämäni grammavaa'an, josta hän oli erityisen iloinen. Perheen poika Pablo, 7-v. on innokas koripalloilija, joten päivällisen jälkeen otimme parit moovssit takapihan Square Gardenissa. Oikein hauska ja iloinen oli tämä perhe ja pyysivät paikalle ensi lauantaiksi isoihin lounaskemuihin. Miksi ei!

Summary: yesterday Daniel called if I wanted to join him and 2 mormon missionaries for a dinner at local bishop's house. Why not! It was a good feeling dinner, and afterwards I went to show some moves to their son Pablo, 7, who is enthuastic basketballer in their backyard Square Garden. I was also invited to join them on Saturday for big lunch party. Why not!

Matkalla pohjoiseen

"Sen näkee peilistä, on kaikki eilistä, me sitä kimpassa tuumailtiin". Niin päättyi sitten tämäkin reissu, tosin vain Etelämantereen osalta. Päivä alkoi, tai se ei oikeastaan kerinnyt koskaan päättyäkkään, 00.30, kun nousin pakkaamaan tavaroitani, nukkumisesta ei tullut a) yhtään b) mitään. 01.30 piti viimeistään olla valmista, ja sen jälkeen olikin kiire odottamaan.

Iliyushin laskeutui vähän vaille neljä aamulla ja toi mukanaan 100 tynnyriä lentopetroolia. Sen purkaminen ja vastaavasti toiseen suuntaan menevän romun lastaaminen vei reilut pari tuntia aikaa ja pääsimme lähtemään puoli seitsemän kerppeillä. Menolento toi myös kolme chileläistä, keski-iän paremmalla puolella olevaa huulipunasorsaa sekä heidän attacheansa käymään tunniksi Etelämantereella, ja tietysti lennolle meikän viereen. Rouvat olivat selkeästi kylpeneet ruusuvedessä tai vastaavassa, ja nukkumisesta tuli vielä vähemmän mitään kuin muuten olisi tullut. Perille kuitenkin selvittiin puolillepäivin ja hotellille päästyä aloitinkin ankarat huoltotoimenpiteet. Pizzaa huuleen ja kaupasta pesuvehkeitä. Samalla kävi selväksi, että esim. tiskiharja on erikoistuote, jota saa vain erikoiskaupoista.

Lopun päivää olikin sitten "Monni tiskataan, Monni kuivataan"-meininkiä ja teltan kuivattelua!

Summary: I haven't slep now for 36 hours, as today started already 00.30 with packing and then we rushed to wait. Iliyushin landed before 4 AM and it took more than 2 hours to download and upload stuff coming and going.

Finally, before noon, we landed to Punta Arenas and we were driven to our hotels. I started all maintenance work immediately, but soon I'll head for big and deep sleep!

Olemisen sietämätön keveys

Joka voimaa lisää, se tuskaa lisää. Kun energiat jatkuvasti nousevat, käy olo täällä perusleirissä aika tuskalliseksi. Syömisen jälkeen voi lähinnä maata: kaikki oleiluteltat on otettu alas eikä tuolla ulkonakaan jaksa seisoskella. Tänään oli sentään jotain hommaa, kun siirsin omaa teltaani 5 metriä: edellisessä paikassa teltan pohja oli sulanut sen verran kuopalle makaamisesta, ettei siinä oikein kyennyt enää olemaan.

Ollakseen aavikko täällä on yllättävän pilvistä ja sataa usein lunta, niin nytkin. Aika moni on täällä puhunut, että vaikka rannikolla jää sulaa, niin jäätikkö nettona kasvaa lisääntyneen lumisateen vuoksi. Twin Otter-pilotit, jotka siirtyvät täältä lähes suoraan pohjois-Kanadaan tukemaan maaliskuussa alkavia pohjoisnaparetkikuntia, kertoivat että siellä suunnassa on jääpeite parantunut viime vuosina. Ainakin siis heidän näkökulmastaan, kun joutuvat niissä puuhissa usein laskeutumaan merijäälle.

Huomiseksi oli aikataulutettu noutolento Chileen, mutta katsotaan miten käy. Jääkiitoradalle laskeutuminen vaatii Iliyushin-koneelle hyvän näkyvyyden, joka on nyt peitossa, eikä huomisesta ole vielä tietoa. Toivomme, että sää hiukan aukenisi!

Summary: as energy levels are rising, living in the camp starts to ve a bit painful, as there is nothing to do. Today I had to move my tent, as previous spot has melted from the bottom so much, that last night I was sleeping in a hole. And I was happy to do it, as it meant something to do for at least half an hour.

It is surprisingly cloudy here, as this should be desert. And it is snowing often, too. Many here have said, that snow is actually accumulating at the moment at interiors of Antarctica due to increased snowfall. And Twin Otter pilots said that recent years arctic ocean has been better again, at least from their point of view as they have to land there often to support Nort Pole expeditions.

Nakki makkarankuoressa

Nyt alkaa pikkuhiljaa selvitä, paljonko läski on täällä tummunut. Tutkimusaseman vaaka näytti 195 lb, ja mulla oli villa-asu, kuorihousut sekä hiihtomonot päällä. Kun ne vähentää, ollaan lähellä 85 kiloa, eli paino olisi tippunut semmoisen palttiarallaa parikymmentäkiloa, koska kotoa lähtiessä olin noin 105. Ei ihme, jos vähän heikottaa ja laittaa puuskututtamaan. Kun peiliin katsoo, niin näyttää joltain tikkukaramelliltä!

Nyt siis kaikki joulun liikakiloista vielä kärsivät voivat tulla noudattamaan varmaa etelämaterelaista dieettiä: n. 8 tuntia hiihtoa päivässä ja tauot päälle. Saat syödä ihan mitä haluat, mm. suklaalevyn päivässä (testattu) tai vaikka kaksi, takaamme laihtumisen. Eikä reissun päällä mene yhtään rahaa, sitä ennen hieman enemmän!

Olen tässä miettinyt, että miksi varsinaiselle navalle pääseminen oli hiukan vaisu tapahtuma itsessään. Yksi syy lienee, että kun tutkimusaseman ympäristössä on yhtä sun toista rakennusta ja rahtikollia siellä sun täällä, niin fiilis oli hieman kuin olisi tullut johonkin teollisuusalueelle, jonne yhteen nurkkaan on tökätty keppi merkiksi jostakin erikoisesta. Mutta älkää käsittäkö väärin, itseasiassa se oli mielenkiintoinen seikka ja tavallaan hauskakin lopetus hiihdolle, että piste jota on niin kovasti odottanut onkin tuommoinen. Se ei siis millään tavalla pilannut tunnelmaa.

Kuvassa paikallinen, rahtikontissa oleva suihkusysteemi: suihkussa oleva sanko täytetään aurinkopaneeleilla kuumaksi lämmitetystä vedestä. Sitä jatketaan lumella niin että vedestä tulee sopivan lämpöistä. Sen jälkeen letku sankoon ja virta päälle suihkuun, yhden sangosta saa reilun minuutin suihkun, jona aikana ehtii mainiosti peseytyä. Kyllä se aina lumipesut voittaa!

Summary: it slowly starts to open up, how much weight I have lost. In South Pole station gym I went to measure myself and was 195 lb with clothes anf boots on, which means I'm close 85 kilos, -20 from start day!

I have tried to figure out why the actual reaching of South Pole did not feel so amazing. One reason is that as station area is filled with buildings and freight, it feels like you have entered an industry area, where someone have left one stick up for unknown meaning.

Today's picture shows local showering system: bucket is filled with water and switch is turned on. And one bucket serves more than one minute of showering!

Pitkät jäähyväiset

Ilmassa alkaa olla ripaus haikeutta, kun kaikkialla puretaan ja pakataan telttoja sekä muita tavaroita säilytystä varten. Etelämantereen turistikausi alkaa olla päätöksessään, ja koska minä ja Daniel ollaan viimeiset asiakkaat jäällä eikä uusia enää tule, ei missään pyöri ihmisiä kameroineen, kukaan ei säädä varusteitaan eikä ilmassa ole samanlaista innostunutta sähinää kuin ennen vaellukselle lähtöä. Luonnollista tietysti. Pitkän matkan vaeltaneiden lisäksi täällä on ollut erilaisia ryhmiä: jotkut kävivät lentämällä etelänavalla, ja toiset kävivät katsomassa kuningaspingviinejä rannikolla. Joulukuussa oli iso ryhmä ihmisiä, jotka juoksivat Etelämantereen maratonin. Sen lisäksi useampi ryhmä kävi kiipeämässä mantereen korkeimman vuoren, mt. Vinstonin ja yksi ryhmä hiihti ns. "Viimeisen asteen", 89-leveyspiiriltä navalle.

Voimat alkavat pikkuhiljaa palailla kehoon, kun kolme kertaa päivässä syödään energiapitoista ruokaa ja muu aika on toistaiseksi tullut horrosteltua makuupussin syövereissä. Tänään tuli 8 viikkoa täyteen Etelämantereella, eli sen verran on nyt tullut nukuttua teltassa ja makuupussissa. Hyvin tähän on tottunut, tuntuu melkein normielämältä nykyään :-). Mutta en pistä vastaankaan ensi viikolla odottavaa hotellin sänkyä! Varmaa on vain, että tätä paikkaa ja reissua tulee jossain vaiheessa kova ikävä, niin hienoja paikkoja ja ihmisiä olen saanut nähdä ja tavata. Ja siinä ehkä koko reissun pointti, navalle pääsy oli vain kruunu tälle kaikelle.

Summary: it starts to be a bit sad feelings, as everything is teared down and packed away, as season at Antarctica is about to end. Me and Daniel are last customers around, and there are no more other tourists with their cameras or enthuastic discussions here and there.

Several different groups and activities have passed through Antarctic season. Personally I have been here 8 weeks today, and I have get used to sleeping in my sleeping bag. But I have nothing against hotel bed waiting for me next week! Only thing that is sure is that at some point I'm going to miss this magnificient place and people I have met. Reaching South Pole is just a crown to this all.

Maailman eteläisimmät vapaaheitot

Vajaa 9 vuotta sitten keulin, että olen heittänyt maailman pohjoisimmat vapaaheitot, kun kävimme hylätyssä Pyramidenin kaivoskaupungissa Huippuvuorilla ja heitin paikallisessa urheiluhallissa jäisellä koripallolla vapaaheittoja. Siitä asti on ollut haaveena, että saisi myös heittää ne eteläisimmät ja eilen se toteutui.

Mutta jos palataan ajassa taaksepäin viimeiseen hiihtoaamuun, se alkoi täydellisessä auringonpaisteessa ja vienossa tuulessa. Ensimmäisen vedon jälkeen huomasin kaksi asiaa: idästä on tulossa taas joku tympeä pilvilautta ja GPS:n kompassi, josta olen ottanut suunnan koko reissun ajan magneettisen deklinaation tähden, pyörii aivan hulluna. Yhden vedon aikana suuntakorjaus oli 35 astetta kun se yleensä suunnistusvirheen seurauksena on muutama aste. Olin aivan hämilläni, ja tätä pyörimistä jatkui koko päivän. Löysin kuitenkin sompailemalla sen polun alkuun, josta napa-asemalle saa mennä ja pääsin perille. Daniel oli tullut fillarinsa kanssa edellisenä päivänä, ja yhytin siis hänet telttoineen paikalta. Kumpikin kuvasi perilletuloa hieman hämmentäväksi tapahtumaksi: ei suurta juhlaa siihen hetkeen vaan lähinnä toteamus, että tässäkö tämä nyt sitten oli?

Jo heti kuudelta meillä oli siis asemakierros. Todella massiivinen rakennus, ja urheiluhallista lähtien kaikki on viimeisen päälle. Kirjaston upottaville sohville olisi mielellään jäänyt uinumaan. Muistatteko Uuno-leffan, jossa Sörssellsönin hermoradat menevät ristiin siten, että silloin kun on selvänä, näyttää olevan kännissä ja toisinpäin? Meille kävi jotain samanlaista: kun pääsi sisälle lämpimään, oli yhtäkkiä kuin olisi ollut humalassa ja kun palasi taas ulos, niin selvisi. En meinannut saada aseman kaupassa sanottua asioitani, niin tukeva oli "humalani". Samalla toki tajusin, miten äärettömän puhki olin, vaikka kuvittelin olevani voimissani.

Kun kierros oli tehty niin jo pian tuli Twin Otter meitä hakemaan, 22.40. Paluumatka tänne Union Glacierille kesti yhden välitankkauksen kautta melkein 6 tuntia, ja oli mulle kamalaa. En ollut kerinnyt syödä kunnolla ja palelin, vaikka päälläni oli untuvatakki, untuvaliivi, kuoritakki ja fleecetakki. Perillä saimme kuitenkin heti ruokaa ja olo parani huomattavasti. Lisäksi pääsimme suihkuun, joka 2 kk:n lumipesujen jälkeen oli mahtava kokemus! Samalla huomasin laihtuneeni aika rajusti, kun pääsin katsomaan pitkän tauon jälkeen itseäni peilistä.

Olemme Danielin kanssa tämän kauden viimeiset asiakkaat, ja meidän lisäksi leirissä on noin 30 henkilökunnan edustajaa. 15 työntekijää per nuppi! Meidän lento on aikataulutettu takaisin Puntaan 27.1. Yritän nyt saada vuorokauden valvomisen jälkeen unenpäästä kiinni, mutta insomnia vaivaa miestä. Ehkä kuitenkin herään lounaalle, enkä 06.00 niinkuin vimeiset 2 kuukautta!

Summary; 2005 I throwed, at least from my own opinion, worldst northenmost freethrows in Pyramiden, Svalbard. Since then I have dreamed I could do the southernmost as well, and today it came true!

During station tour we felt like drunk with Daniel, and once we got out we were sober again. 22.40 Twin Otter came to pick us back to Union Glacier, and we got food and shower.. Our scheduled flight back to Punta is 27.1, so we have few more days of Antarctica left!

90.00.00

Sijainti/Location: 90.00.00 S
Tanaan/Today: 18,1 km
Aika/Time: 5 h 20 min
Korkeus/Elevation: 2830 m
Yhteensa/Total: 1131 km
Lampotila/Temperature: -27 C
Tuuli/Wind: 0-4 m/s SE
Saa/Weather: aamulla aurinkoinen, iltapäivällä pilvinen/morning sunny, afternoon cloudy

Pääsin tänään perille 15.02 Chilen ja 20.02 Suomen aikaa. Muutamat kuvat ja teltta pystyyn, ja kohta meillä onkin Danielin kanssa kiire, koska 18.00 alkaa asemakierros ja melko pian sen jälkeen meidät tullaan vissiin noukkimaan pois, koska sää huonontuu ilmeisesti sen jälkeen. Täällä on paljon erilaisia rakennuksia, mutta Daniel ei ole nähnyt ketään enkä minäkään. Jenkkien säästöohjelma puree täälläkin! Huikeat tunnelmat ja helpottunut olo! Kiitos kaikille mukana seuranneille, päivittelen tunnelmia aina silloin tällöin tältä pitkältä kotimatkalta, kunnes olen taas kotisohvalla toinen käsi kaukosäätimellä ja toinen peffassa!

Summary: I arrived to pole 15.02 and haven't seen anyone but Daniel here. Soon we are in a hurry, since station tour starts at 18.00 and possibly after that we will be picked up to Union Glacier, as weather is turning bad for flying after today and there is nothing here. We are happy and looking forward to start our slow return to civilization! Thanks for all who followed my journey! I'll do updates every now and then until I'm back to my home sofa!

Napa näkyy naapurille

Sijainti/Location: 89.51.76 S 72.39.18 W
Tanaan/Today: 25,7 km
Aika/Time: 8 h 30 min
Korkeus/Elevation: 2794 m
Yhteensa/Total: 1113 km
Navalle/To Pole: 18,1 km
Ruokia jäljellä/Daily food portions left: 3
Lampotila/Temperature: -29 C
Tuuli/Wind: 4 m/s SE
Saa/Weather: aurinkoinen/sunny

Tänään se vihdoin tapahtui, klo 13.09 Chilen aikaa, 18.09 Suomen, sain navan näkyviin. Enkä siis kaivellut omaa puseroani, vaan yhtäkkiä taivaanrannassa näkyi epämääräisiä muotoja yhdessä kasassa. Olin noin kohdassa 89.47. Näky oli kovin toisenlainen, joksi sen olin kuvitellut. Ihan kuin olisi tullut Star Wars-elokuvan lavasteisiin, kaukaisella kukkulalla näytti olevan erilaisia futuristisia rakennuksia. Tämä kaikki näkyi erittäin selvästi, sillä taivaalla ei ollut pilveäkään. Eilen sain tietoa, että tänään pitäisi olla tuulta 15-16 m/s, mutten valita että säätiedot olivat pielessä.

Olen siirtynyt itään sen vuoksi, että navalle ei voi törmäillä miten sattuu erilaisten tutkimusalueiden vuoksi, vaan on tietty kulkupiste, jonka kautta sinne kuljetaan ja se sijaitsee optimireitiltä hieman itään ja tuo muutaman lisäkilometrin tähänkin aurinkomatkaan. Huomenna, jos sää ja luoja suo, minun on tarkoitus mennä poimimaan vuosia mielessä ollut palkinto, jonka eteen viimeiset pari kuukautta on tehty töitä tauotta. Sattaa tulla tunteellinen päivä!

Summary: today it finally happened, 13.09 Chilean time I finally saw South Pole with it's buildings. It looked so different I had imagined. Like I had walked into Star Wars movie: there were a lot of futuristic buildings in hill opposite to me. Yesterday I got information today might be 15-16 m/s wind, but I don't complain it was wrong. If that does not occur tomorrow, I'll go and pick the price I have waited for years. I guess it will be emotional day!

Kauas on pitkä matka

Sijainti/Location: 89.38.02 S 79.29.04 W
Tanaan/Today: 24,3 km
Aika/Time: 8 h 5 min
Korkeus/Elevation: 2793 m
Yhteensa/Total: 1088 km
Navalle/To Pole: 43,8 km
Ruokia jäljellä/Daily food portions left: 4
Lampotila/Temperature: -26 C
Tuuli/Wind: 4 m/s E
Saa/Weather: aamulla aurinkoinen, iltapäivällä pilvinen/morning sunny, afternoon cloudy

Ja ikuisuus on pitkä hetki. Molemmat viisaudet pitävät täällä paikkaansa. Tuntuu kuin muutamat viime päivät olisivat kestäneet kuukauden, kun tässä alkaa olla lopun odottelun makua ilmassa. Ja kyllä tämä alkaa kieltämättä piisata, tänään oli 50s hiihtopäivä ja muutama pitäisi vielä jaksaa. Vasen olkapää kipuilee jatkuvasti ja jalanpohjat sekä kantapäät on aivan soronoo.

Tänään tuijottelin tuonne horisonttiin, että josko se laitos sieltä pikkuhiljaa ilmestyisi näkyviin, mutta ei se vielä tähän näy. Uskoisin saavani sen huomisen aikana näkökenttään, jos ei tule muuta häikkää. Ja keskiviikon aikana yritän olla sitten perillä. Päivän kuvassa evässettiä, josta täällä nautitaan. Kaikki ruuat, paitsi palautus- ja urheilujuomat sekä vitamiinipillerit on otettu pois alkuperäispakkauksistaan ja pakattu uudelleen eskimopusseihin. Tuskin maltan odottaa taas normaaliruokien pariin pääsyä!

Summary: last few days has taken almost a month, as I have started to wait this all would end. I have skied now 50 days in a row, so I consider it starts to be enough. Left shoulder is really sore and legs are not that good either. Today I tried to see signs of the station from the horizon, but it is still empty. I guess I'll see it tomorrow if weather stays good. In today's picture are represented my daily food portions.

Äkäslompolon Mauri tuli kylään!

Sijainti/Location: 89.25.01 S 81.44.63 W
Tanaan/Today: 24,2 km
Aika/Time: 8 h
Korkeus/Elevation: 2761 m
Yhteensa/Total: 1063 km
Navalle/To Pole: 68,1 km
Ruokia jäljellä/Daily food portions left: 5
Lampotila/Temperature: -29 C
Tuuli/Wind: 4 m/s E
Saa/Weather: aamulla pilvinen, iltapäivällä aurinkoinen/morning cloudy, afternoon sunny

Pitkään odotettu vieras saapui vihdoin, kun Mauri Äkäslompolosta karautti rekalla suoraan teltan pihaan. "Set ole poika mikhään!", Mauri ilmoitti ensi töikseen. "Set on poika maisemat muuttunu palajon viime käynnistä. Met olimma Säkeltonin Ernestin ja Roope Kottin, Äkäslompolon poikia, kanssa täällä navalle hiihtämässä vuosia sitten. Silloin oli kahdeksan metriset sastrugit ja ahtojäät navalle asti, samanlaisia ei näe ku Äkäslompolossa. Mutta piru ku pisti vihaksi ku Ernestillä alko sormia palelemaan, niin net lähti Roopen kanssa kesken kotia. Mutta minen ollu millänsäkhän, hiihtelin sitten yksin navalle. Onneksi oli pulkassa sen verran kakkosnelosta, että sain sinne mökin pystyyn että saavat pojat lunta tutkia."

Tämän kerrottuaan Maurilla olikin jo kiire, sillä hän muisti että pitää jättä lotto etelänavan R-kioskille ennen 9:ää ja lähti siitä hurauttamaan. Sanoi päävoiton osuneen jo pari kertaa kohdalle, mutta rahat olivat menneet viiniin ja villeihin naisiin. Mutta Mauri sanoi ettei ole asiasta "millänsäkhän"!

Päivän kuvassa antarktinen kaniini lähestyy rajattomasti etelänapaa.

Summary: today was a nice day for skiing after yesterday's hard conditions. It was sunny since afternoon and wind was mild enough for gathering rather good distance. There is a bit more than half a degree to be skied, so I hope weather will stay calm for few more days. In today's picture antarctic rabbit is getting closer to South Pole.

Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää

Sijainti/Location: 89.12.03 S 82.08.61 W
Tanaan/Today: 22,4 km
Aika/Time: 8 h 10 min
Korkeus/Elevation: 2754 m
Yhteensa/Total: 1039 km
Navalle/To Pole: 92,3 km
Ruokia jäljellä/Daily food portions left: 6
Lampotila/Temperature: -30 C
Tuuli/Wind: 8-10 m/s SW
Saa/Weather: aurinkoinen/sunny

Hirveästi ei naurattanut aamulla kun katsoin lämpömittariin ja kuuntelin mitä pihalla tapahtuu. En muista koskaan liikkuneeni näin kovassa kelissä niinä kohta puolen vuoden verran jäätiköillä vietettyinä vuorokausina. Yleensä näin kovalla pakkasella ilma seisoo, muttei täällä. Ja ne puheet staattisesta ilmanalasta napaylängöllä voidaan unohtaa, mutta se nyt oli arvattavissakin.

Päällä oli käytännössä kaikki vaatteet ja suojat mitä kaapista löytyy, eikä ongelmia juuri tullut. Alahuuli sai jotain osumaa, mutta muuten selvisin koettelemuksesta suhteellisen ehjin nahoin, vaikka ei se kivaa ollut. Ainakin on kovia sotatarinoita kerrottavaksi kun tämä joskus loppuu. Tänään kuvassa jäinen kasvomaski. Päivän paras hetki onkin lounaan jälkeen, kun saa laittaa tuon takaisin naamalleen!

Summary: it was not very funny to look at the temperature this morning, as it could be heard it was blowing quite hard. I don't remember that I had ever have such a conditions during my half year of glacier days. I put on virtually everything I had to avoid problems, and only thing that happened is that I got sore under lip. Otherwise I'm ok, but it was not a pleasent day at all.

Kuva mukaan

10x vuotta vanhoilla Scottin jalanjäljillä

Sijainti/Location: 89.00.02 S 82.12.22 W
Tanaan/Today: 27,9 km
Aika/Time: 9 h 15 min
Korkeus/Elevation: 2727 m
Yhteensa/Total: 1017 km
Navalle/To Pole: 115 km
Ruokia jäljellä/Daily food portions left: 7
Lampotila/Temperature: -27 C
Tuuli/Wind: 4 m/s SW
Saa/Weather: aurinkoinen/sunny

Viimeinen aste. Yllättävän vähän tuntemuksia vielä herättää. Lumi on todella tasaista, mutta kova pakkanen tekee siitä hiekan kaltaista, ja se hidastaa menoa. Ilma on muuten erittäin hieno, pieni tuulenvire toki tuntuu välittömästi ympäri kehoa.

Reilu kuukausi sitten oli otsikko Amundsenille, niin pitihän toki Scottillekin sellainen omistaa, kun kerran tällä päivämäärällä (17.1) saavuttivat navan vain todetakseen, että Amundsen ehti ensin. Vielä kerran täytyy todeta, että karu oli poikien kohtalo, ja kun täällä painii ilmojen ja jäätikön kanssa niin on helppo ymmärtää miksi niin moni on aikoinaan vajonnut lopullisesti jäätikön helmaan. Luojalle kiitos, ettei itse tarvitse alkaa kampeamaan peffaansa (joka on tätä nykyä muuttunut kahdeksi nahkapussiksi, myydään eniten tarjoavalle) takaisin rannikolle, vaan voi istahtahtaa Twin Otterin kyytiin.

Päivän kuvassa ollaan bensapullon täyttöhommissa. Kevensin hieman pulkkaa, ja tein tänään tupla-annokset ruokaa, eli viikko aikaa olla perillä. Sen vuoksi muona-annosten määrä tippui tänään kahdella.

Summary: last degree. Surprisingly, it does not give me too much emotions yet. Terrain is now really flat, but due to low temperatures snow is like sand and does not allow very good speed. Weather is really nice, and one can feel even low wind speeds all over body. It was this date Scott and his team reached South Pole. I'm so happy I don't have to ski back to coast anymore!

Momentum

Sijainti/Location: 88.45.03 S 82.34.79 W
Tanaan/Today: 29,6 km
Aika/Time: 9 h 5 min
Korkeus/Elevation: 2745 m
Yhteensa/Total: 989 km
Navalle/To Pole: 143 km
Ruokia jäljellä/Daily food portions left: 9
Lampotila/Temperature: -22 C
Tuuli/Wind: 4 m/s N-NE
Saa/Weather: aamu aurinkoinen, iltapäivä utuinen/morning sunny, afternoon misty

Yksi yö kaiken muuttaa voi. Tänään hanki olikin aivan toimivaa ja oli peräti myötätuuli, joten oli selvä Momentum, joka tuli käyttää hyväksi! Sen vuoksi tein vähän ylimääräisiä hommia, ja tarkoituksena pyrkiä huomenna viimeiselle asteelle. Verenmaku suussa en sitä lähde hakemaan, koska keli ja hanki määrää täällä sen miten pääsee eteenpäin, ihminen voi siinä seassa suunnitella mitä huvittaa. Olen nyt ns. napaylängöllä, jossa periaatteessa, ja vain periaatteessa, pitäisi olla hieman suotuisammat kelit kuin tuolla alempana. Ainakin hangen pinta on täällä huomattavasti tasaisempaa kuin aiemmin, joka kielii rauhallisemmasta alueesta. Mutta katsotaan mitä jäätikkö on huomiseksi minulle keksinyt! Tänään oli tosi hienoja haloja auringon ympärillä, toivottavasti edes vähän niistä välittyy oheisessa kuvassa.

Summary: everything can change over one night! Today it was tailwind and snow was really good for skiing. It was a clear Momentum, and I decided to do some overtime to reach a point where it might be possible to reach 89 degrees tomorrow. I'll not push it if weather or snow is too bad. Human can plan whatever he wants, but it is usually nature who decides what can and what cannot be done here. I'm now at the polar plateou, where should be more stable wheather. We'll see. But at least snow surface is much more smooth around here, it tells at least something. Let's see what glacier has reserved for me for tomorrow!

Älä luule, tiedä. jos et tiedä, kysy!

Sijainti/Location: 88.29.13 S 82.40.31 W
Tanaan/Today: 22,5 km
Aika/Time: 8 h
Korkeus/Elevation: 2719 m
Yhteensa/Total: 959 km
Navalle/To Pole: 172 km
Ruokia jäljellä/Daily food portions left: 10
Lampotila/Temperature: -21 C
Tuuli/Wind: 7 m/s SE
Saa/Weather: aamu aurinkoinen, iltapäivä pilvistyvää/morning sunny, afternoon clouds coming in

Olen muutamaan otteeseen valmentanut korisjunnuja, ja niistä vuosista on hyvät muistot. Kuitenkin on niin, että äidin pikku mustikkasuilla on huonoja selityksiä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Jos esimerkiksi koko kauden on maanantaisin treenit alkaneet 18.30, niin joku saattaa tulla puolivälissä kautta paikalla 19.30 ja sanoa "no ku mä luulin...". Näihin tilanteisiin eräs legendaarinen junnuvalmentaja on kehittänyt otsikon mukaisen ohjeistuksen. Tosin muistan tapauksen, jossa joukkueemme Vaahteranmäen Eemeli ei päässyt paikalle harjoituksiin, koska hän oli kaverinsa kanssa lähtenyt dyykkaamaan roskiksia. Siihen ei tuokaan ohje auta. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun selityksiä jaettiin.

No niin. Minä LUULIN, että sastrugit loppuvat paljon aiemmin. Ja minä LUULIN, että pystyisin täällä ylhäällä tekemään lähelle 30 km päiviä. Paha henkilökohtainen virhe! Tänään lumi oli muuttunut hiekaksi kylmän sään vuoksi, ja tuntui kuin olisi raahannut kivirekeä perässään. Ehkä korkeus tekee myös tepposiaan, nyt joutuu vähän väliä pitämään taukoja hengityksen tasaamiseen. Päivämatkat ovat viime aikoina jatkuvasti lyhentyneet, toivon että saan huomenna kelkan käännettyä toiseen suuntaan.

Summary: today it was tough day, as snow has turned into sand and there are still smaller sastrugis available. Also elevation seems to effect me heavily, as I have to stop often to stabilize my breathing. I assumed I could do close to 30 km days after passing sastrugi zone at 87, but this was not even close to truth. My daily distances have gotten shorter lately. I hope tomorrow I can turn that around again!

Vaikea päivä kukkulalla

Sijainti/Location: 88.17.07 S 82.49.95 W
Tanaan/Today: 22,8 km
Aika/Time: 8 h 10 min
Korkeus/Elevation: 2667 m
Yhteensa/Total: 937 km
Navalle/To Pole: 195 km
Ruokia jäljellä/Daily food portions left: 11
Lampotila/Temperature: -18 C
Tuuli/Wind: 0-4 m/s E
Saa/Weather: whiteout

Ylämäki+whiteout+sastrugit=päivä helvetistä. Tänään ei tosiaan nähnyt yhtään mitään ja kun sastrugit tekivät paluun ylämäen kanssa, oli päivän ensimmäinen puolikas todella hirveä. Lounaalla olin tullut reilun 10 km ja olin valmis laittamaan pillit pussiin, siksi vaikeaa oli kulkeminen. Ajattelin kokeilla vielä hetken, johon vaikutti lähinnä kaksi asiaa: kyseiseen paikkaan ei olisi saanut telttaa pystyyn ja mulla oli etiäinen, että kohta maasto paranee. Ja kerrankin näin myös kävi: muutama sata metriä ja kummut alkoivat taas pienentyä. Knöölejä oli kyllä koko loppupäivän, mutta sain kasaan ihan siedettävät kilometrit.

Täällä on nyt viikon verran pyörineet samat pilvilautat, vähän väliä on taivas ummessa ja tänään pahiten. Toivottavasti sää hiukan aukenis, että pääsis loppuajasta vähän näkemäänkin jotain. Elektroniikan kanssa tulee myös pian ongelmia, sillä viime aikoina lataaminen on ollut kehnoa juurikin auringonvalon puutteen takia. Tällä hetkellä lataan niitä mukana kulkevasta akusta, joka pian on tyhjä. Olen myös jossain vaiheessa saanut naamaani paleltuman, eilen naamaa raapiessa huomasin sieltä tulevan mustia ihonkappaleita. Muutaman sentin pituinen paleltuma on vasemmassa poskipäässä, sen vuoksi pidän tästedes tuota naamasuojaa silloinkin, kun tuulee vähemmän.

Summary: uphill+whiteout+sastrugis= day from hell. Today I had zero visibility and when sastrugis did come back with uphill, I had really hard times here. By lunch I had covered 10 km, and I was ready to quit. I couldn't, as there was no place to pitch the tent and I had a feeling it will soon get better. And it did! Few hundred meters and sastrugis started to give up. I then covered distance I'm quite satisfied with. I also noticed yesterday I have frostbite with some black skin on my my left cheeck.

Bambukeppivaino

Sijainti/Location: 88.04.84 S 82.52.87 W
Tanaan/Today: 24,5 km
Aika/Time: 8 h
Korkeus/Elevation: 2595 m
Yhteensa/Total: 914 km
Navalle/To Pole: 217 km
Ruokia jäljellä/Daily food portions left: 12
Lampotila/Temperature: -19 C
Tuuli/Wind: 4-6 m/s SE
Saa/Weather: aamulla aurinkoinen, iltapäivällä pilvinen/morning sunny, afternoon cloudy

Bambukepit vainoavat mua! Grönlannissa törmäsimme Tonin kanssa yksinäiseen lippuun keskellä jäälakeutta. Tänään suoraan kulkureitille osui tämä noin 30 cm korkea bambukeppi. Mikä lie funktio tuolla. Jäätikön valumisnopeuksiin on varmaan fiksummat mittarit ja kätköpaikaksi (siis jonkun retkikunnan lisäruuat ja bensat) paikka on kohtuu hankala saavuttaa millään lentovehkeellä.

Pääsin viimein eroon sastrugeista. Noin kohdassa 88.01 ne alkoivat hiljalleen loppumaan ja päivän viimeiset kilometrit sujuivat vauvanpeppuhangella. Täytyy katsoa millaisiin etäisyyksiin alkaa taas pystyä ja tehdä "lopun ajan" suunnitelmat sen mukaan. Pakkanen koventuu jatkuvasti ja vaikuttaa hankeen siten, että ahkiokaan ei tule niin kivuttomasti perässä.

Summary: It seems I'm haunted by bamboo sticks! In Greenland we saw lonely flag in the middle of nowhere with Toni, and today there was 30 cm bamboo stick just in the middle of my path. Just wandered what function it might have: there are better ways to measure glacier flow, I guess, and for food depot place was quite hard to reach due to sastrugis.

Finally, at point 88.01 sastrugis started to ease and last leg was smooth surface. I have to check what my speed will be during following days before trying to settle final timetable. At least snow is colder, which effects sledge's gliding abilities

Ei voittoa - ingen vinst

Sijainti/Location: 87.51.66 S 82.58.02 W
Tanaan/Today: 24,5 km
Aika/Time: 8 h
Korkeus/Elevation: 2511 m
Yhteensa/Total: 889 km
Navalle/To Pole: 242 km
Ruokia jäljellä/Daily food portions left: 13
Lampotila/Temperature: -18 C
Tuuli/Wind: 4-6 m/s SE
Saa/Weather: aamulla pilvinen, iltapäivällä aurinkoinen/morning cloudy, afternoon sunny

Aamulla kun katsoin teltasta ulos, odotti minua kuvan mukainen maisema. Jossain tosi kaukana näkyi pilviverhossa rako, ja tuuli sieltä suunnasta joten lähdin liikkeelle white-outista huolimatta. Näkyvyys parani hitaasti mutta varmasti. Silti ensimmäiset kilometrit olivat kamalaa rämpimistä. Puoliltapäivin aurinko tuli esiin ja fiiliskin parani heti sen myötä. Kuvittelin pääseväni pois sastrugi-alueelta tänään, mutta arvassani lukikin "ei voittoa, tervetuloa huomenna uudelleen!". Päivän päätteeksi ajoin itseni sellaiseen Möykkylaaksoon, että telttapaikan löytäminenkin kävi työstä. Ehkä huomenna sitten...

Summary: the thing I saw when I woke up can be seen from the picture. Somewhere really far away I could see blue skies, so I started skiing even though it was whiteout. Visibility for snow improved slowly, but first kilometers were awful! In the middle of the day sun came out and my feeling impoved a lot. I thought I could get out of sastrugi zone today, but my lottery ticket said: "no win, welcome again tomorrow!". My day ended to so strong sastrugi field that I had difficulties to find tent spot. Maybe tomorrow...

Kaiken suhteellisuudesta, osa 2

Sijainti/Location: 87.38.52 S 82.54.78 W
Tanaan/Today: 24,9 km
Aika/Time: 8 h
Korkeus/Elevation: 2453 m
Yhteensa/Total: 865 km
Navalle/To Pole: 266 km
Ruokia jäljellä/Daily food portions left: 14
Lampotila/Temperature: -16 C
Tuuli/Wind: 2-6 m/s SE
Saa/Weather: puolipilvinen, iltapäivällä pilvinen/half cloudy, afternoon cloudy

Tänään oli huomattavasti mukavampaa hiihdellä, kun tuulen voimakkuus oli tippunut eilisestä. Sastrugien koko alkaa pikkuhiljaa pienentymään, tosin yhtenäiset kentät ovat pidempiä. Toivon olevani huomenna taas tasaisen lumen alueella, mutta käykö niin sitä ei tienne isä Ismaelkaan. Törmäsin tänään renkaanjälkiin, joten liikennettä piisaa näillä asteilla.

Onhan tämä kovaa hommaa olla joka päivä 8 tuntia liikenteessä ja tauot päälle. Mutta tiedän ainakin yhden, joka on vielä kovempaa: Levillä on Vinkkari-niminen after-ski paikka, jossa joka kevät sama hemmo viihdyttää laskettelukansaa päivästä toiseen. Kaverilla on kaljan pöhöttämä naama, tummanpunainen nenä ja röökin ja viskin polttama ääni. Joka päivä hän vetää samaa showta monta tuntia pikkuhönössä laskettelukansalle pikkutuhmine juttuineen, joihin on todennäköisesti itsekin ihan loppu: "Nyt miehet huutaa aah, ja naiset ooh! Aah! Ooh! Aah! Ooh! Okei, sitten lauletaan yhdessä Puuha-Pete, seuraavaksi Känkkäränkkä ja lopuksi Irwinin kakka-laulu, niin kaikki viihtyy!". Mä oon pari kertaa päässy seuraamaan tätä näytöstä ja miettiny että tolla jätkällä se vasta kova homma on!

Summary: it was much more fun to ski when wind speed had dropped from yesterday. Sastrugi-fields are longer but sastrugis are shorter, so it is easier to ski over them. I hope to be out of zone by tomorrow, we'll see. I also saw marks of some vehicle, so there seems to be a lot of activity around here!

Imperiumin vastaisku

Sijainti/Location: 87.25.16 S 82.54.68 W
Tanaan/Today: 22,8 km
Aika/Time: 8 h
Korkeus/Elevation: 2351 m
Yhteensa/Total: 840 km
Navalle/To Pole: 291 km
Ruokia jäljellä/Daily food portions left: 15
Lampotila/Temperature: -18 C
Tuuli/Wind: 10 m/s SE
Saa/Weather: aurinkoinen, iltapäivällä pilvinen/sunny, afternoon cloudy

Ei pitäisi hehkutella mistään helposta ikinä mitään, heti tulee käkättimeen. Aamulla paistoi aurinko ja kun näin ympäristön, niin saatoin todeta eilisen pysähtymisen olleen oikea valinta. Liikkuminen oli jatkuvan kovan tuulen ja pakkasen vuoksi haasteellista, ja iltapäivällä pilvet alkoivat haitata luminäkyvyyttä, joka tällä alueella on tärkein kulkemiseen vaikuttava seikka. Olen silti tyytyväinen kilometreihin, niitä ei nyt hetkeen kerry aivan entiseen malliin.

Kesken päivän huomasin, että jäätiköllä on aikomuksena ja lupaa kysymättä tehdä minulle pikajäädytysamputaatio alakertaani. Koripallon mutasarjoissa on tapana kuitata kovasta kontaktista kimittävälle isännälle, että "paa mekko päälle!". Niinpä lausuin nuo maagiset sanat itselleni ja kaivoin ahkiosta äiteen tekemän vaellusmekon, joka yrittää näkyä oheisessa kuvassa. Samalla laitoin kaikki muutkin mahdolliset suojat päälle ja säästyin ilman paleltumia. Kiitos äiti mekosta, sen ansiosta että teit sen sinulla on edelleen poika eikä tytärtä. Melko paradoksaalista!

Summary: this was a tough day with hard wind and cold. It was easy to notice yesterday's stopping decision was right as there was big and hard sastrugi-field starting from my camp. In the middle of the day I noticed glacier is about to complete speed amputation to my little brother, so I took my skirt my mother made me and some other shelters as well and did not get any frostbites today. Thank you mom for making this skirt. Because of it you still have son, not daughter. Quite paradocsalic!

Vapaamatkustajana viidakossa

Sijainti/Location: 87.12.92 S 83.03.73 W
Tanaan/Today: 20,3 km
Aika/Time: 6 h 25 min
Korkeus/Elevation: 2258 m
Yhteensa/Total: 817 km
Navalle/To Pole: 314 km
Ruokia jäljellä/Daily food portions left: 16
Lampotila/Temperature: -14 - -18 C
Tuuli/Wind: 1-6 m/s SE
Saa/Weather: aurinkoinen, utuinen/sunny, misty

Onnittelut Eerolle, jonka kanssa hiihdin Grönlannin yli. Vuosi sitten hän pääsi tänä päivänä navalle ja samalla eläkkeelle. Samaa voi jokainen koittaa kun sen aika on.

Heräsin yöllä siihen, että teltan kattoon ropisee lumisade. Ajattelin, että näinköhän tulee välipäivä hiihtoihin, koska white-outissa tai jos lumen pintaa ei näe, ei tällä alueella kannata alkaa kikkailemaan, ellei ole aivan pakko. Siten saa sukset katki ja ehkä miehenkin päreiksi. Herätyksen aikaan oli kuitenkin näkyvyyttä ja taivaanrannassa sinitaivasta, joten liikkeelle. Sää kirkastui ja sastrugit katosivat pitkäksi aikaa jonnekkin, niin että sain hiihtää useamman tunnin näkemättä ainoatakaan. Ajattelin sen olevan vain huijausta, koska edellä menneet ovat valitelleet parimetrisiä sastrugeja näillä main. Ehkä reitinvalintani onnistui, kuljen lännempänä kuin muut, kuten etukäteispalaverissa suositeltiin. Huomenna sen näkee. Jouduin kuitenkin lopettamaan päiväni aikaisemmin, kun pilvet tulivat uudelleen päälle ja näkyvyys katosi. Totesin, että ehjä suksi on parempi asia kuin ylimääräiset kilometrit, sillä sastrugit alkoivat jälleen palata maisemiin.

Sain Peteltä muutamia kysymyksiä. Lisäsin hieman dataa tuonne ylös. Ahkion paino oli lähdössä vajaa 120 kg ja nyt noin 70-75 kg. Se on siis nyt saman verran kuin tuetuilla retkikunnilla lähdössä, he saivat 2 muonatäydennystä matkan aikana. Ruokani loppuvat 25.1, eli silloin täytyy viimeistään olla perillä.

Koska ole luterilaisesta maasta kotoisin, niin toki tunnen syvää tuskaa tästä helpommasta ja lyhyemmästä päivästä. Niinpä aion tänään palelluttaa varpaani, ruoskia itseäni selkään Opus Dei- tyyppisellä ruoskalla ja nukkua ulkona ilman makuupussia!

Summary: I woke up one o'clock to realize it is snowing outside. I thought it might be off-day, but by morning it has cleared a bit, so I went out for skiing. I'm more west than others, and didn't see any sastrugis for hours. I thought this must be kidding, as others have complained two meter high sastrugis around here. Maybe I picked up good route, we'll see tomorrow. I had to stop earlier though, as clouds came in again and I lost snow visibility and at the same time sastrugis came back. It is better to have less kilometers and skis compared to broken ski.

Since I'm from Lutheric country, I have to remorse my shorter and easier day. That's why I'm going to froze my toes and sleep without sleeping bag outside tonight!

Kovan päivän ilta

Sijainti/Location: 87.02.06 S 82.44.50 W
Tanaan/Today: 24,7 km
Aika/Time: 8 h min
Korkeus/Elevation: 2153 m
Yhteensa/Total: 797 km
Lampotila/Temperature: -15 C
Tuuli/Wind: 8 m/s SE
Saa/Weather: aurinkoinen/sunny

Tänään oli todella kova päivä nousua ja knööliä. Korkeusmetrejä kertyi nettona yli 200m, mutta todellisuudessa kiipesin enemmän koska tuli välissä alas todella jyrkän alamäenkin erääseen laaksoon, jonka vastapuolella odotti taas kunnon seinämä. Ylhäältä katsottuna paikka oli todella hurjan näköinen, koska selvästi oli näkyvissä se linja josta tuuli puhaltaa kaikkein koviten, ja joka sen seurauksena on aikamoista röykkiötä. Viimeisen vedon aikana olin aivan poikki, ja eteneminen olikin lähinnä suksilla horjumista. Lopulta päädyin leiriytymään paikkaan, josta en ole varma haluanko herätä: huomenna tarina alkaa samanlaisilla Möykkylaakson tarinoilla.

Summary: it was tough going today. I climbed a lot more than nettoed 200 meters, as I had to do one steep downhill as well. It was impressive place though, as I was able to see the way wind is blowing from formations of the ice in the valley. During my last leg I was totally tired and ended up camping to a place I'm not waiting to wake up from: the landscape is even worse from now on.

Kantti ei kestä!

Sijainti/Location: 86.48.77 S 82.47.49 W
Tanaan/Today: 27 km
Aika/Time: 8 h min
Korkeus/Elevation: 1938 m
Yhteensa/Total: 772 km
Lampotila/Temperature: -13 C
Tuuli/Wind: 1-3 m/s SE
Saa/Weather: aurinkoinen/sunny

Meinaan suksessa, pää vielä jotenkin säilyy kasassa. Toisesta suksesta on kantti katki yhdestä ja toisesta kolmesta kohtaa. Jeesusteipillä niitä tuen nyt ensialkuun. Tänään oli välillä sellaista knööliä että alta pois. Toisaalta välissä oli aivan tasaistakin pätkää. Lumi on nyt kivikovaa ja ahkio toimii täydellisesti, joten kilometrit ovat pysyneet hyvinä jatkuvasta kiertelystä huolimatta. Säänkään merkitystä ei sovi unohtaa: välillä pudotukset on yli metrisiä, niistä olis häjy tulla viime viikon nollanäkyvyydessä. Toivonkin, että pilvet jaksavat pysyä poissa seuraavat viisi päivää ja että sukset kestäisi katkeamatta vielä hetken aikaa.

Tämä onkin sellainen viikkokeitto, jonka olen itse keittänyt ja pariin kertaan välissä pakastanut. Nyt se on vain pakko louhia hetulaan!

Summary: steel sides of my skis are not feeling well: other one is broken from one and the other from three points. To give first aid, I used some duct tape for them. Sastrugis start to be quite big now, but there are some smooth places every now and then. As snow is really hard and my sledge works very well, I have been able to make good progress. And weather has been good, I would not like to be here in zero visibility, as there are quite steep drops every now and then. I hope weather stays good and skis would be able to take the pressure for a while.

Piinaviikko

Sijainti/Location: 86.34.35 S 82.24.62 W
Tanaan/Today: 26,6 km
Aika/Time: 7 h 55 min
Korkeus/Elevation: 1876 m
Yhteensa/Total: 745 km
Lampotila/Temperature: -15 C
Tuuli/Wind: 4-7 m/s SE
Saa/Weather: aurinkoinen/sunny

Tänään alkoi henkilökohtainen piinaviikkoni, vaikkei nyt ole Pääsiäinen enkä tietääkseni ole Jeesus. Tosin joskus muutaman ohramaljan jälkeen saatan luulla pystyväni ihmetekoihin, mutta sama luulo vaivaa käsittääkseni ja silminnäkijähavaintojen perusteella suurinta osaa muustakin kansasta.

Syy piinaviikkoon on tänään alkanut laaja sastrugi-alue, jonka piti alkaa vasta 40 km:n päästä mutta se alkoikin vitsikkäästi jo tänään. Ja se, että se alkoi etuajassa ei taatusti tarkoita että se loppuu etuajassa. Tätä riemua kestää etukäteistietojen mukaan noin kohtaan 87.50, jonne toivon saapuvani sunnuntaina. Ai mikä siinä on niin kamalaa? Maasto on karseaa ja katkeamatonta möykkyä, kuoppaa ja knööliä. Saa olla varovainen ettei sukset katkea tai ahkio halkea, niinkuin Geoffilla. Hänen ahkionsa oli jo täysin halki, tosin leijailussa tuo keksintö saa hieman rajumpaa kyytiä. Varmuustoimenpiteenä pidän kaikki bensapullot jatkuvasti täynnä, sillä ne kestävät paremmin tuota rytyytystä kuin varsinaiset kanisterit.

Päivän kuvassa kommunikaatiovälineet, joilla tätä blogia päivitetään: satelliittipuhelin, sen wifi-hotspot sekä iPod Touch.

Summary: Today started the toughest part of the expedition: I arrived to large sastrugi-area, which is expected to last until 87.50. I hope to arrive there by Sunday. After that I'll start to think about last part of the trip. To be on the safe side, I keep all MSR-bottles filled all the time as they are better taking hit than normal canisters. Today's picture shows my communication devices: satellitephone, wifi-hotspot for it and iPod Touch.

Snuhe Byktiläinen

Sijainti/Location: 86.20.08 S 82.18.53 W
Tanaan/Today: 27 km
Aika/Time: 7 h 50 min
Korkeus/Elevation: 1737 m
Yhteensa/Total: 719 km
Lampotila/Temperature: -12 C
Tuuli/Wind: 4-7 m/s SE
Saa/Weather: aurinkoinen/sunny

Sain tänään vihdoin valmiiksi Sinuhen, joka on kyllä parhaita lukemiani kirjoja. Otsikko viittaa lukion äidinkielenopettajaamme, jolla oli tapana nielaista vokaaleja. Lisäksi hän puhui usein kyseisestä kirjasta, joten opimme tuntemaan sen otsikon esittämällä tavalla.

Pake, kuten opettajamme tunnettiin, oli todellinen vanhan liiton mies, jolla oli aina (sama) puku päällä eikä todellakaan ongelmia auktoriteetin kanssa, hänen nenilleen eivät oppilaat hyppineet. Lukion alussa saimme oman kotiluokan ja "joku" pojista keksi että huoneen ilme kaipaa ehostusta. Ja tietenkin ensimmäinen mieleen tullut asia oli, että laitetaan huoneen takaseinä täyteen aikuisviihdelehdistä tuttuja kuvia. Tuumasta toimeen ja pian luokan seinä oli täynnä jos jonkinlaista pyllistelijää. Tämä oli kaikista kovin hauskaa kunnes Pake tuli visiitille luokkaan. Siinä ei keritty kissaa sanomaan kun paljas pinta sai väistyä betoniseinän tieltä!

Tänään oli normihiihtopäivä ja keli täällä. Korkeus alkaa tuntua sillä tavalla, että happea joutuu imemään selvästi tavallista hanakammin. Lisäksi tuulen pääsuunta näyttää toistaiseksi muuttuneen tulemaan idästä päin.

Summary: it was normal skiing day and weather here. Wind seems to have changed its' main direction and it is coming from east side at the moment. Also elevation seems to effect breathing, I have to do a lot more work with it.

On tää vaan kovaa leikkiä!

Sijainti/Location: 86.05.61 S 82.08.51 W
Tanaan/Today: 27,2 km
Aika/Time: 7 h 50 min
Korkeus/Elevation: 1718 m
Yhteensa/Total: 692 km
Lampotila/Temperature: -12 C
Tuuli/Wind: 2-4 m/s SE
Saa/Weather: pilvinen/cloudy

Näin sanois mulle Virtasen Sepe jos olis nyt täällä, Huippuvuorten ja monen kotimaan reissun vaelluskaveri. Aamulla oli jotenkin masentuneet fiilikset: näin koko yön jotain painajaisia, teltta oli kylmä koska aurinko oli pilven takana ja muutenkaan ei olis vähempää voinu hiihtäminen kiinnostaa. Mutta ulos on vaan mentävä ja hiihdettävä jos haluaa perille, oli fiilis mikä tahansa. Näkyvyys lumenpintaan oli nollassa koko päivän, mutta jotenkin se homma vaan natsasi ja tuli tähän saakka pisin päivä!

Kaiken suhteellisuudesta muistui tänään hiihdellessä mieleen intin aikainen hengissäpysymisharjoitus, joka pidettiin syyskuun lopussa. 3 päivää kuljettiin ja ruokaa sai nimeksi ja sen mitä itse metsästä keräsi. Mitään makuupusseja ei ollut vaan yksi sadeviitta, josta sai tehdä laavun. Harjoituksen ensimmäisenä yönä tihutti vettä ja muistan kuinka kirosin taas kaiken mahdollisen siinä märässä ja kylmässä maassa hytissessäni, tuskin tuli nukuttua. Säälin itseäni ja olin täysin varma, että kellään ei voi asiat olla huonommin kun mulla. Seuraavan aamun ensimmäisellä rastilla kouluttaja katteli porukan naamoja, jotka oli kuin norsun hanurit ja sanoi, että "te kai luulette että teillä on asiat surkeasti?". No voi helvetti, saarna tästä vielä puuttuikin. "Siellä on pojat matkustajalaiva uponnut merellä, 800 ihmistä hukkunut ja viimeisiä eloonjääneitä ongitaan merestä, että ei teillä sentään asiat huonosti ole!". Estonia-laiva oli uponnut sinä yönä. Ja tuolla oli kyllä vaikutusta, loppureissu meni hieman erilaisella asenteella.

Kaikki on niin suhteellista: jos luulee olevansa kovilla niin aina läytyy joku joka on vielä kovemmilla. Tai jos luulee tehneensä kovan suorituksen niin joku lyö pöytään vielä paremman. Sen vuoksi en niin kovin jaksa noteerata tällä mäellä tapahtuvia ennätysyrityksiä: kohta tänne joku kävelee käsillään, ajaa yksipyöräisellä tai joku vauva konttaa perille. Niin se vaan menee. Vaikka Lewisille nostan silti hattua. Kun muistelen millainen silkkipylly itse olin 16-vanhana, niin tuskin olisin ollu täällä hiihtelemässä.

Summary: this wasn't my best morning: I felt deeply depressed. Weather was cloudy so tent was freezing cold when I woke up. I had bad nightmares through whole night and in general did not feel like skiing today. But one has to go out no matter what the feeling is, if would like to reach the goal. And surprisingly this was my best day so far, even if I did not see anything about snow surface .

Saatanalliset säkeet

Sijainti/Location: 85.51.06 S 81.47.08 W
Tanaan/Today: 25,8 km
Aika/Time: 7 h 45 min
Korkeus/Elevation: 1596 m
Yhteensa/Total: 665 km
Lampotila/Temperature: -14 C
Tuuli/Wind: 4-6 m/s S
Saa/Weather: aurinkoinen/sunny

Tänään aamulla katsellessani suoritettua kokonaismatkaa, alkoi alahuuleni väpättämään. Huomasin nimittäin, että pahimmassa tapauksessa tämän päivän jälkeen kokonaissaldo muistuttaisi läheisesti kolmea 6:ta, elikkäs pedon lukua. Ja sehän ei käy, sillä minulla ei ollut mitään intoa manata esiin viime aikoina yllättävän hillitysti käyttäytynyttä jäätikön paholaista. Inuiitit muistaakseni uskovat, että Grönlannin jäätiköllä asuu paha henki, eivätkä sen vuoksi kovin innokkaasti sinne mene. Fiksua väkeä, sen verran monta kertaa olen itsekin siellä saanut käkättimeen. Tänään ei kuitenkaan tarvinnut manata paholaista, paitsi muutaman ylämäen ja pehmeän lumen takia.

Kerran Kuusamossa ollessani huomioni kiinnittyi sähkötolppien numerointiin: ...663,664,665... Tämähän menee jännäksi... Seuraava numero olikin sitten jotain muuta kunnes tuli taas 667. Lujassa on taikausko. Varmuus parempi.

Summary: when I checked total distance covered this morning I got creeps: there was good possibility that after today's performance total distance would be number of the beast! And that is something to be avoided, I did not want to wake up the devil of this glacier as he/she has been quite easy for me lately. If I remember correctly, Inuits believe devil lives on top of Greenland glacier. Smart people, my ass has been kicked there few times heavily. Luckily, there was no problem with totals: soft snow and some climbing kept kilometers below critical line!

Ylösnousemus

Sijainti/Location: 85.37.24 S 81.35.73 W
Tanaan/Today: 26,1 km
Aika/Time: 7 h 45 min
Korkeus/Elevation: 1484 m
Yhteensa/Total: 639 km
Lampotila/Temperature: -14 C
Tuuli/Wind: 4-6 m/s SE
Saa/Weather: aurinkoinen/sunny

Tänään oli ohjelmassa rankinta ylösnousua sitten alkupäivien. Kahden ensimmäisen vedon aikana nousin 110 metriä, sitten mäki onneksi tasaantui. Ja tottakai välillä mentiin peffamäkeä alaspäin, jotta nousumetrejä saisi lisää koko reissulle. Jäätikkö kun ei nouse tasaisesti vaan aaltoina. Ja huomiseksi näyttäisikin seuraava aalto olevan ovella ja minä sen pohjalla. Ainakaan ei tule kylmä!

Thielin vuoristo alkaa pikkuhiljaa kadota näkyvistä, eli tasaista taapertusta tästä eteenpäin noin maiseman suhteen. Tai no jätetään pieni varaus sille noin viikon sisällä alkavalle sastrugi-helvetille.

Summary: today was steepest climbing since very first days. During first two legs I climbed 110 meters, then it was not that steep anymore. And of course there were some downhills as well, since glacier does not rise steadily but in waves. It is fun to climb same meters again! Thiel-mountains start to disappear so it is all white before pole.

Tissit paljaana

Sijainti/Location: 85.23.28 S 81.22.38 W
Tanaan/Today: 26,7 km
Aika/Time: 7 h 45 min
Korkeus/Elevation: 1351 m
Yhteensa/Total: 613 km
Lampotila/Temperature: -10 C
Tuuli/Wind: 4-6 m/s SE
Saa/Weather: aurinkoinen/sunny

Tänään oli taas aurinkoista ja lumen pinta edelleen tasaista, joten kulku sen mukaista. Thielin vuoretkin tulivat paremmin esiin ja ovat todella hyvää vaihtelua tasaisen valkoiseen maisemaan.

Olin päivän päätteeksi menossa juuri telttaan, kun yläjäätiköltä tuli joku leijan kanssa. Kaveri paljastui Geoff (?):ksi, joka on leijaillut Novon tutkimusasemalta navan kautta ja kohteena mun lähtöpiste, Hercules Inlet. Koska hän on rintasyöpätutkimuksen asialla, koristi hänen ahkiotaan 2 tissiä. Kysyin miten vekotin toimii, johon hän totesi että kaatuessaan nuo ryntäät tahtovat kyntää tannerta hieman turhan kovaa. Hän kertoi myös, että 87-leveyspiirillä oleva sastrugi-kenttä on pahin, jonka hän on nähnyt. Oli kuulemma meinannut katkaista koipensa pariin otteeseen. Niinpä tietysti, onpahan taas jotain mitä voi innolla odottaa! Hetken rupateltuamme Geoff lähti leijoineen kohti kaakkoa ja minä normiaskareisiini.

Summary: It was another good skiing day today with smooth snow and good views of Thiel mountains. I was just about to go inside of tent after last leg when I noticed someone kiting down the glacier. It was Geoff, who has kited all the way from Novo station via pole and is heading to Hercules Inlet. He is promoting breast cancer study, so he had 2 tits on top of his sledge. He also told me sastrugi field at 87 degrees is worst he has seen, so there is something fun for me to wait for! After some chatting he continued his way and I started my normal routines.

Energiageeli

Sijainti/Location: 85.08.94 S 81.08.92 W
Tanaan/Today: 26 km
Aika/Time: 7 h 45 min
Korkeus/Elevation: 1349 m
Yhteensa/Total: 586 km
Lampotila/Temperature: -13 C
Tuuli/Wind: 6-8 m/s S
Saa/Weather: pilvinen/cloudy

Olen kasvattanut tyylikkäät viikset, sekä jotain parrantynkää. Työpaikalla oli marraskuussa menossa Movember-kampanja, jossa yksi sun toinen kehitteli viiksenalkua hyväntekeväisyyttä varten, joten olkoon nämä siis Mocember-viikset. Hyväntekeväisyytenä voin ottaa rahat itse vastaan, koskapa tämän reissun jälkeen soitan hetken aikaa persaukisten orkesterissa urkuja. Eikä näistä pääse eroon huomenna, vaan joutuu odottamaan tuonne kuun loppupuolelle.

Olen huomannut viiksien olevan kätevä lisäenergian lähde. Hiihdellessä nokka vuotaa ja tuote tahtoo jäätyä noihin viiksiin. Tauolla on sitten mukava kun kääntyy aurinkoon päin niin sama tavara sulaa, valuu suuhun ja tuo makoista lisäpotkua hiihtäjälle!

Puolen päivän jälkeen havaitsin idässä, noin kilometrin päässä jotain minkä ensin tulkitsin teltaksi, mutta joka paljastui ilmeisestikin huoltolentokentäksi. Navalle lentävät suksikoneet käyttävät sitä lisätankkauspisteenä. Ylitin myös jonkunlaisen huoltouran, joka näytti menevän tuonne Thielin vuorten suuntaan. Lumi oli tänään erittäin tasaista, eli vaikka hangen pintaa ei taaskaan nähnyt pääsin hyvään kilometrimäärään. Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!

Summary: I have created some mustache. It is really good source of energy: while skiing thing coming from nose tends to freeze to your mustache. During break same product melts straight into your mouth and gives extra kick for your next leg!

After noon I saw something at east which I first assumed to be someone's tent. Later I realized it must be air field twin otters use for refueling while on their way to pole and back. It was a good day for skiing today, really smooth snow surface. Happy New Year!